Nyt se sitten alkoi, syksy. Harmittaa vain kun tuntuu ettei koko kesää edes ehtinyt olla. Kesällä kuuluu ehtiä käydä uimassa useammin kuin kolme kertaa. KOLME. Onneksi syksyllä on syysvaatteet ja voin uppoutua unelmiini syksy harvardissa ruskeassa vakosametissa. Kaikista vaatekuvastoista eniten pidän juuri syyskuvastoista. Ihania tyttöjä villatakeissa, paksuissa sukkahousuissa ja hameissa. Kaulahuiveja! Pipoja! Saappaita! Säärystimiä! Todellisuudessa niin ei voi koskaan pukeutua täällä Suomessa sillä alkusyksyllä on aamulla liian kylmä ja päivällä liian kuuma millekään ihanille villatakeille ja siinä välissä ehtii olla yksi ihanan kirpeä syyspäivä ja sitten alkaa sataa. Onneksi on haisaappaat ja ihanat sadetakit, mutta eivät ne enää siellä ruuhkabussissa seisoessa ole niin ihania. Katalogisyksy.... aina unohdan ettei sellaista ole. Siispä olen päättänyt olla tilaamatta niiden 100% akryyliä olevia villatakkeja ja liian pieniä keinoainesaappaita.
Ja nytpä ei ole vielä se villatakkiaika vaan KESÄINEN sadepäivä yhdistettynä syksyyn harvardissa eli ruskeaan samettiin. Hame on mahtava löytö Sokokselta. Ihan vain ohimennen katsoin mitäs noissa LÖYTÖJÄ-rekeissä onkaan ja siellähän se oli. Minun syyshameeni 5e! Se on ihmeellisen joustavaa vakosamettia ja ratkottuani siitä oudot korkealla olevat takataskut pois voin käyttää sitä kuin se olisi muodikas korkeavyötäröinen hame.
Lähden kirjastoon uhmaten sadetta. Uskolliset Hait ja röyhelösateenvarjo turvanani.
Löysin kappini kätköstä tällaisen röyhelötakin minkä olen joskus Ellokselta tilannut. Siihen on myös mätsäävä hame jonka käytettävyyttä ei tarvitse arvioida. Mutta tämä takki, onkohan se ihan hirveä. Olisikohan se vähemmän hirveä ilman röyhelöitä. Toisaalta pidän siitä. Toisaalta näen siinä jotain kasaria, mikä ei ole hyvä. Ainakin se on mukava, mikä vaatteissa on kuitenkin ehkä tärkeintä.
4 kommenttia:
Minusta tuo röyhelötakki näyttää ihanalta! Mutta minä pidänkin tyttömäisistä jutuista, ainakin usein.
En ollut ennen kuullut tuota "syksy Harvardissa" -ilmaisua syyskuvastoista, mutta se on LOISTAVA käsite kuvaamaan niitä. Suhteeni niihin on sama kuin sinulla: niitä on ihana selata ja kuvitella, että elämä oikeasti voisi olla sellaista kuin niissä... :) Tulee Gilmoren tytöt mieleen (tosin ne tulevat minulle mieleen monesta jutusta, joten tämä ei ole poikkeus). Kiva blogisi, luen jatkossakin!
Minullekin tulee gilmoret mieleen harvardin syksystä, vaikka alunperin taisin keksiä sen love story elokuvasta. Missä ei edes ollut syksy, vaikka niin luulinkin! Mutta ainahan professorit pukeutuvat vakosamettiin ja jos on 70-luku niin luulisi, että ruskeaan:D
Minä RAKASTAN Gilmore Girlsejä, ainut sarja, josta omistan dvd-boxeja. Syksyvaatteiden suunnittelu saa minulla hiukan odottaa, vatsa on valtava ja uusi perheenjäsen putkahtaa maailmaan hetkenä minä hyvänsä. Kun olen saanut vedettyä vatsan sisään voinkin antaumuksella keskittyä vauvan vaatteiden lisäksi syysvaatteisiin :)
...ja mitä aiemmassa postauksessa miettimiisi pitkiin ja laihoihin tulee, minusta ei ole väliä minkä muotoinen on. Muoti, tyyli ja bloggailu kuuluvat kaikille. Olen hiukan katsellut ns. muotiblogeja ja todennut ne aika tylsiksi. Kaikilla on se sama beigensävyinen takkimekko päällä jollain ihme nauhalla somistettuna. Tylsää! :)
Gilmoret on parhaat. Mun suhde niihin muuttuu vähän neloskaudesta eteenpäin kun rory menee Yaleen enkä niitä enää omista, mutta ekkaa kolmatta kautta katson aika usein. koko ajan:)
Ajattelin tuota vartalojuttua kun luin miten arvostelevia kommentteja kaikki jopa ne tosi suositut ja laihat muotibloggaajat saivat. Että onko tää nyt sellanen maailma, että kaikki ei tänne mahdu. Ja siitä miten kaikki myös itse arvostelevat vartaloitaan. Että voiko vain hyväksyä itsensä eikä koko ajan korostaa, että tällanen mä nyt olen, anteeksi.
Lähetä kommentti