Ruskean sametin syksy osa 1

Kyllä se niin vaan on, että vakosametti kuuluu syksyyn. Ruskea sellainen. Tai keltainen. Tai oranssi. mmmmmm. Sitten voi maastoutua putoaviin lehtiin. En tiedä ikinä kyllä oikein näe niitä putoavia lehtiä kun liikun niin keskustassa. Tuntuu hassulta, että muka Suomessa voisi asua niin kaupungissa, että vuodenajat menevät melkein ohi, mutta kyllä se niin on. Kun on kaikki katulämmitykset ja muut älytömyydet. Mutta siitä katulämmityksestä nyt siihen ruskeaan samettiin ja syksyyn. Aamulla hauskuutin itseäni taas kerran leikkimällä ajatuksella, että oikeasti käyttäisin tätä samettilippistä joskus. Aina välillä keksin sen olevan maailman ihanin ja käytän sitä kolme päivää. Se on niin hankala asetella aina peilin edessä ja jää usein töröttämään hassusti. Mutta se on isäni vanha ja ihana siksi.




Sen sijaan alan taas käyttämään helmiä. En koskaan jaksa. Ne jäävät niskahiuksiin kiinni ja menevät paidan kaula-aukosta sisään. Mutta ehkä nyt. Ja tänään jaksoin.




Uusi samettihame. Se uusi samettihame edellisviikolta. Ihana! Paitsi sen kangas haisee vähän bensalta! HUi! Ja se jää vähän kiinni sukkahousuihin. Mutta se voi johtua vain minusta. Tuntuu usein, että olen se ainoa jolle sellaisia tapahtuu. Hame jää kiinni sukkahousuihin, sukkahousut valuvat, hame nousee, hame jää laukkuun kiinni, nousee ja huomaan sen vasta pitkän ajan päästä. Tuulee ja etuhiukset ovat pystyssä sillä tavalla mikä oli muotia vuonna -91.

Tämä kuva on oudon sumea, huomaan nyt. Inhoan vähän huonoja kuvia, mutta ajattelen näiden mun kuvien olevan vain herttaisia kun ne on niin epäselviä. Tässä ei edes näy kunnolla liivi missä on KIMALLUSTA. Ja tuo laukku on eilinen uusi ystävä. Mutta siitä lissää sitten joskus.

On kyllä sillai vähän tyhmät kelit vielä, että aamulla on kylmä ja päivällä tuntuu sulavan sukkahousuihinsa ja takkiin. Koska tulee se villatakki ja kaulahuiviaika?