I laavs kelly!

En seuraa muotia oikeastaan lainkaan. En osta mitään muotilehtiä enkä lue netin muotisivuja. No paitsi muotiblogeja, mutta niissä on aina sen kirjoittajan persoona mikä kiinnostaa eikä pelkät muotikuvat. Enkä myöskään ihaile julkkisten pukeutumista. En edes tiedä miten ne pukeutuvat kun en lue lehtiä missä olisi kuvia niistä. Enkä edes tiedä mikä joku sienna miller on. Vai onkohan se jo ihan out ja minä vaan monta vuotta jäljessä?Enkä koskaan tajunnut miksi sitä jennifer anistonia pidettiin niin mahtavana pukeutujana. Eikö sillä ole aina jotain tylsää beigeä.
Minä katson televisiota ja siellä näkyviä saatan ihailla. Ja elokuvien hahmoja.

Kelly Osbourne. Oooh. Se on vain niin kaunis.

punamusta ja vähän harmaata

Sinä päivänä kun satoi niin kaatamalla, että tuntui kuin olisi seissyt suihkun alla päätin laittaa jalkaani kankaiset kerhotossumaiset pikkukenkäni. Ne ovat todella hauskat ja kevyet jalassa, mutta eivät tue jalkaa mitenkään ja pohjat ovat olemattoman ohuet. Voi raukkoja miten kastuivatkaan. Olen vasta nyt oppinut käyttämään yksivärisiä kenkiä ja näkemään yksinkertaisen kauniina. Aiemmin kaikessa piti olla joku juttu ja kuvioita ja monia värejä. Nehän eivät sopineet sitten minkään kanssa ja nyt hieman alettuani katsoa mitkä sopivat yhteen en osaa yhdistää kuviokenkiä mihinkään. Nämä pikkuraukat vain odottavat eteisessä sopivaa käyttöhetkeä jota ei koskaan tule.

Mutta niissä on rusetit!

Samaisena päivänä kävin eräässä kauppakeskuksessa missä yleensä en asioi ostamassa kangasta. 6e maksavasta vakosametista tulee hame. Se oli alunperin ruman vaaleanpunainen, värjäämisen jälkeen oranssihtavan keltainen. Ihana. Vielä kun jaksaisi sitten ommella ja olla huolellinen ja tarkka. Mutta siis tällä matkalla kävin myös nopeasti Lindexissä ja sieltä sain etsimäni pitkät hanskat käytettäväksi lyhythihaisen takkini kanssa. Ja mätsäävän pipon. Nämä olivat alennuksessa, pitää huomauttaa, sillä yleensä en osta kaupasta pipoja. Niitähän voi kutoa itse. Enkä yleensä lainkaan lämpene harmaalle, mutta pörröisissä asioissa se on ihan ok väri.






Niin, ne alun kengät kuvittelin voivani ujuttaa mustapunaiseen asuuni, vaikka ne ovatkin punavalkoiset. No hei, ainakin yksi väri on sama. Tässä mahtavassa otoksessa esittelen kouluun ompelemaani mekkoa. En tiedä miksi tuollaisia sanotaan, mutta idea syntyi nähtyäni kaupassa 70e maksavan nanson mekon mistä heti tietysti ajattelin, että minähän en mistään trikoopalasta maksa noin paljon. Maksaisin kyllä jos sen verran olisi yhteen mekkoon laittaa. Mutta kun ei ole niin ei kuin kangaskauppaan ja ompelemaan. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka kovin lyhyenpuoleinen mekkoni onkin. Ostin hieman pihisti kangasta ja yllätys yllätys se oli leikattu vinoon. Suunnittelen vielä toisen ompelua. Siinä olisi taskut ja vähän enemmän pituutta.

Sitä tulee vähän surulliseksi kun ajattelee miten kaikkia todella ihania ja mielenkiintoisia blogejakin sitä netti on pullollaan eikä niitä kaikkia koskaan ehdi lukea tai edes löydä. Miten helppoa on lukea sitä suosituinta, helpoten löytyvää. Olen vasta nyt löytänyt koko tämän maailman ja olen vaan niin ihmeissäni kaikesta. Miten hienoja juttuja ihmiset tekevät ja kirjoittavat. Tuntuu kuin kaikilla muilla olisi tapana viettää koneella joka päivä aikaa. Minulla ei ole sellaista, tai ainakaan mahdollisuutta sellaiseen nyt. Olen ihan ulkona kaikesta. höh.

Postimyynti

No niin, no niin enhän mä nyt tietenkään jättänyt tilaamatta mitään Ellokselta kun ne niiin aneli ja lähetti niitä alennuslappujaan mulle. Vaikka tiedän, että elloksen tuotteet on tosi huonolaatuisia ja että en koskaan käytä niitä. [yksi tilaamani mekko kutistui pesussa pituudessa n. 20cm ja parin pesun jälkeen haalistui tosi rumaksi]Neuletakit näyttää vain niin hyviltä niissä kuvastoissa. Tämä ihanuus maksoi vielä melkein 50e! Tiesin sitä tilatessani ettei ole mitään järkeä maksaa 50e akryylineuleesta mikä menee huonoksi ensimmäisessä pesussa. Mutta se on niin kaunis!

Todellisuudessa neule paljastuikin ihan hirveäksi. Olin eka lukenut värin väärin kaneli eikä kameli. Kaneli, mikä ihana väri. Kameli, no ei edes minkään kamelin värinen. Neulos oli paksua ja halvan näköistä. Näytin ihan bodarilta. Takaisin!Maailman söpöin takki. Ihanat napit! Ihanat kaulukset! Alennuksessa postikuluineen 40e!En kestä vieläkään ajatella sitä, sillä lähetin tämän ihanuuden myös takaisin. Se oli ihana, se oli täydellinen päällä. Se oli kaunis. Mutta kerrankin ajattelin järkevästi. Tarvitsenko minä uutta takkia? En tarvitse. Noh, näistä pettymyksistä selvitäkseni siirryin postimyyntisivuille minkä tuotteet eivät koskaan petä. CDON.COM.

Mekkoja!

Pidän kovin kovin paljon kaikista menneisyydenajan jutuista. Kaikista 60-ja70-luvun jutuista. Kaikista isoista kukkakuvioista joista tulee mieleen lapsuudenkoti. Meillä ainakin oli 80-luvulla vielä kaikki 70-luvun isokukkaiset verhot. Ja kun katsoo vanhoja valokuvia missä omat vanhemmat ovat kaikissa menneisyydenajan vaatteissa. Se on niin kodikasta.
Tykkään paljon mekoista. Niitä on aika monia jo tuolla kaapissa. Harmi kun ne kaikki ovat maailman inhointa kangasta mikä on aina kuumakuuma päällä. Mutta ne ovat kauniita.

Kävin vähän kirpparilla

En ole sellaisen kauhean kuluttamisen kannalla. Siis oikeastaan lainkaan. Yritän olla ostamatta vaatteita halpispaikoista ja olla tosi ekohippi kaikin tavoin. Kengät on pakko ostaa kaupasta kun ei mun jalalle mikään sovi kirpputorilta kun ne on niin pieniä kaikki. Mutta varsinkin laukut on asia mitä en kaupasta oikein osta kun kirpputorit on täynnä kaikkia ihania. Paitsi ite nyt tietty teen laukkuja, mutta se onkin sellasta itsensä kehittämistä. Mutta siis siitä, että sellanen kauhea uuden saaminen ja kuluttaminen on paha paha asia paitsi jos sen tekee kirpparilla. Kun sitten jos huomaa ettei tulekaan käytettyä niin sen voi ite myydä kirpparilla eteenpäin. Eli kävin taas ja löysin taas.




Nahkapalalaukku! Se on just sellanen syksy ja kun on tuollainen salkkumallinen niin sinne mahtuukin esim kynät ja paperit. En osaa vielä ihan olla sen kanssa, on tosi virallinen olo.




Purkit! Rakastan purkkeja ja niitä onkin jo ihan tosi paljon. Mutta nää onkin erikoispurkkeja kun en on käytännöllisiä eli isoja ja läpinäkyviä. Tykkään laittaa jauhot ja makaroonit purkkeihin kun muuten ne on pisin lattioita. Tykkään myös tuosta kukkakuviosta tosi paljon. Mulla on sellainen hämärä kannellinen laatikko mikä on samaa sarjaa. En ihan tiedä mitä siellä kuuluisi säilyttää niin pidän siellä koruja.





Nää ei oo kirpparilta vaan torilta. Kun kuljin kukkakimppu kädessä kotiin oli pakko vaan hymyillä kun oli niin hauskaa kun oli kukkia.

Ruskean sametin syksy osa 1

Kyllä se niin vaan on, että vakosametti kuuluu syksyyn. Ruskea sellainen. Tai keltainen. Tai oranssi. mmmmmm. Sitten voi maastoutua putoaviin lehtiin. En tiedä ikinä kyllä oikein näe niitä putoavia lehtiä kun liikun niin keskustassa. Tuntuu hassulta, että muka Suomessa voisi asua niin kaupungissa, että vuodenajat menevät melkein ohi, mutta kyllä se niin on. Kun on kaikki katulämmitykset ja muut älytömyydet. Mutta siitä katulämmityksestä nyt siihen ruskeaan samettiin ja syksyyn. Aamulla hauskuutin itseäni taas kerran leikkimällä ajatuksella, että oikeasti käyttäisin tätä samettilippistä joskus. Aina välillä keksin sen olevan maailman ihanin ja käytän sitä kolme päivää. Se on niin hankala asetella aina peilin edessä ja jää usein töröttämään hassusti. Mutta se on isäni vanha ja ihana siksi.




Sen sijaan alan taas käyttämään helmiä. En koskaan jaksa. Ne jäävät niskahiuksiin kiinni ja menevät paidan kaula-aukosta sisään. Mutta ehkä nyt. Ja tänään jaksoin.




Uusi samettihame. Se uusi samettihame edellisviikolta. Ihana! Paitsi sen kangas haisee vähän bensalta! HUi! Ja se jää vähän kiinni sukkahousuihin. Mutta se voi johtua vain minusta. Tuntuu usein, että olen se ainoa jolle sellaisia tapahtuu. Hame jää kiinni sukkahousuihin, sukkahousut valuvat, hame nousee, hame jää laukkuun kiinni, nousee ja huomaan sen vasta pitkän ajan päästä. Tuulee ja etuhiukset ovat pystyssä sillä tavalla mikä oli muotia vuonna -91.

Tämä kuva on oudon sumea, huomaan nyt. Inhoan vähän huonoja kuvia, mutta ajattelen näiden mun kuvien olevan vain herttaisia kun ne on niin epäselviä. Tässä ei edes näy kunnolla liivi missä on KIMALLUSTA. Ja tuo laukku on eilinen uusi ystävä. Mutta siitä lissää sitten joskus.

On kyllä sillai vähän tyhmät kelit vielä, että aamulla on kylmä ja päivällä tuntuu sulavan sukkahousuihinsa ja takkiin. Koska tulee se villatakki ja kaulahuiviaika?

Olen reipas

Ihana kotiviikonloppu. Olen ihan hirveä kotikissa nykyisin. Olin vain ja luin ihania kirjoja. Ihan kolme kappaletta. Lauantai iltana katsoin ystävän kanssa kauhuelokuvia ja haettiin sateessa pitsaa. On vaan niin jännää hakea pitsaa jostain. Tuijotettiin videovuokraamossa elokuvien kansia tunti kunnes valittiin Black Sheep. Oli ihan hauska elokuva. Yleensä tykkään sellaisista missä on kummituksia sillä kummitukset ovat kaikkein pelottavampia.

Sunnuntaina lähdin toisen ystävän kanssa kirpputorille ja kahville. Kirpputorikierros oli pettymys kun mitään ei löytynyt. Kitistiin vaan kalliista hinnoista. En koskaan kehtaisi pyytää mistään mekosa 25e kirpparilla. Kun siellä ois niinkun tarkotus se, että kierrätetään ja ihmiset vois ostaakin niitä. Olin vihdoinkin viime viikolla saanut lyhennettyä joskus muinoin kotoa vintistä löytämäni ruutuhameen ja siitä tuli ihan mahtava. Se on oikeasti matkustanut mukana kangaslaatikoissa viisi vuotta enkä mittään ole jaksanut tehdä. Ah, koulutyttöhame. Olisin pienenä aina halunnut olla sisäoppilaitoksessa kun kaikissa kirjoissa se aina kuulosti niin hauskalta.




En jaksanut yrittää poistaa noita rojuja tuolta taustalta. Täällä asunnossa ei ole yhtään neutraalia kuvauspaikkaa missä ei takana olisi jotain. Kaikkialla on huonekaluja tai seinällä jotain. Ja nyt joku voi tietää kuka olen. Tyhmää.

Mutta siis siitä sunnuntaista, että vaikka kirpputori oli tyhmä niin kahvi oli hyvää ja kakku erityisen hyvää. Nam.

Rönttäpäivä

Joskus sitä ei vaan jaksa. Olen sammareissa ja laitan pipon päähän kun menen kauppaan.









Lopuksi iloisia asioita.

Arki

Koulu alkoi, mikä on ihan kivaa paitsi että aikaiset aamut ovat minulla todella vaikeita. Todella. Mutta aina näin alussa kuvittelen herääväni joka aamu ajoissa, kampaavani hiukseni, valitsevani jonkun mahtavan asun ja lähtevän kouluun. AJOISSA. Oikeasti torkkuherään kolme tuntia ja menen tukka pystyssä kouluun myöhässä. Ensimmäisenä päivänä silti aina panostan kaikkeen.




Kävin myös luokkatovereiden kanssa kirpputorilla ja mukaanhan lähti hauska musta laukku, mistä saa käsilaukun ja laukun. Kyllä sitä on vaan joskus aiemmin kaikkea keksitty. Tuo on maailman epäkäytännöllisin laukku ikinä.

Uuuh, ja pieni mummojen laukku. Vähän sellainen mitä pienenä oli leikkilaukkuna. iih!

Löysin myös ruusuhuivin, mutta en ollutkaan kuvannut sitä. Vanha ruusuhuivini on niiiin iso, etten osaa käyttää sitä ja uusi on pienmpi ja ei villaa niin soppii syksyllä ja keväällä käytettäväksi.

Sellaista täällä. Kanssa-asuja on taas matkalla ja vei tietokoneen mukanaan. Olen ilman nettiä! En kestä! Pitää käyttää koulun konetta ja koko ajan hermota jonkun tulevan tänne kyselemään mitä teen.

Sunnuntaina aina onnistuu

Joskus muinoin pidin sunnuntaita viikon masentavimpana ja hirveinpänä päivänä, mutta enpäs enää. En edes nyt vaikka ensi viikolla alkaa taas koulu. Koulun alkaminen on vain kivaa, vaikka vähän hermostuttaa valmiiksi mikä kiire heti syksyllä tuleekaan. Eikös sunnuntaisin yleensä aina leivota, kun ei muutakaan v0i tehdä. Kaupat on kiinni ja muuta. Nytpä ei ollut kauppa kiinni ja sieltä lähti tällainen satsi mukaan. Mitäköhän niistä tulee.




No tietty sipulipiirakka. Kyllä sitä kerran kesässä pitää tehdä sipulipiirakkaa. En oo koko kesänä tehnyt minkäänmoisia piirakoita niin nyt sitte täytyy. Kanssa-asuja palaa tänään niin pittää olla jotain ihanaa odottamassa. Siis muutakin kuin minä.

Tää on päivän asu.

Lauantai ja saunailta

Olen yksin kotona tämän päivän. Aion viettää aikaa yksin. Käydä kaupoissa, tehdä herkkkuja, saunoa illalla. Katson myös ehkä elokuvan. Lainasin kirjastosta Doris Dayn elokuvia. En ole nähnyt koskaan yhtään Doris Dayn elokuvaa.


Tänään en vielä luovu uudesta syyshameestani, mutta röyhelötakista kylläkin. Nyt petrolinsininen collegekankainen takki. En olisi koskaan uskonut kulkevani collegetakissa, mutta nytpä kuljen. Se on ihana ja ollut oikea viime kevään pelastus. Ja sinne voi laittaa alle erivärisiä hihoja tai pitkät hanskat. uuuuh. Minulla ei ole pitkiä hansakoja, tai siis on mutta ne ovat sellaista läpikuultavaa ainetta ja tarkoitettu iltapuvun kanssa.

Ruskeavaaleanpunaiset kengät. Vaihdoin joskus omat keltaiset kenkäni näihin kanssa-asujan kanssa ennen kuin oltiin kanssa-asujia. Todella hyvä vaihto, nämä ovat niiiin mukavat. Ja muotoutuneet jalkojeni mukaan.

Sieltä ostosreissusta minkä tein ihan vahingossa löytyi pinnki villabaskeri 2e. Olen jo aiemmin kesällä ostanut samanlaisen mustan ja mietin silloin kumman värin otan. Nyt sain molemmat. JEE. Omaan vain kaikkia ihmeellisiä omia neulottuja superhuovutettuja pipoja. Mutta näitä voi käyttää syksyllä.

Bonuskuvana sukassani oleva nappi. Nämä sukat ovat ihanat.

Sadepäivä plääh

Nyt se sitten alkoi, syksy. Harmittaa vain kun tuntuu ettei koko kesää edes ehtinyt olla. Kesällä kuuluu ehtiä käydä uimassa useammin kuin kolme kertaa. KOLME. Onneksi syksyllä on syysvaatteet ja voin uppoutua unelmiini syksy harvardissa ruskeassa vakosametissa. Kaikista vaatekuvastoista eniten pidän juuri syyskuvastoista. Ihania tyttöjä villatakeissa, paksuissa sukkahousuissa ja hameissa. Kaulahuiveja! Pipoja! Saappaita! Säärystimiä! Todellisuudessa niin ei voi koskaan pukeutua täällä Suomessa sillä alkusyksyllä on aamulla liian kylmä ja päivällä liian kuuma millekään ihanille villatakeille ja siinä välissä ehtii olla yksi ihanan kirpeä syyspäivä ja sitten alkaa sataa. Onneksi on haisaappaat ja ihanat sadetakit, mutta eivät ne enää siellä ruuhkabussissa seisoessa ole niin ihania. Katalogisyksy.... aina unohdan ettei sellaista ole. Siispä olen päättänyt olla tilaamatta niiden 100% akryyliä olevia villatakkeja ja liian pieniä keinoainesaappaita.

Ja nytpä ei ole vielä se villatakkiaika vaan KESÄINEN sadepäivä yhdistettynä syksyyn harvardissa eli ruskeaan samettiin. Hame on mahtava löytö Sokokselta. Ihan vain ohimennen katsoin mitäs noissa LÖYTÖJÄ-rekeissä onkaan ja siellähän se oli. Minun syyshameeni 5e! Se on ihmeellisen joustavaa vakosamettia ja ratkottuani siitä oudot korkealla olevat takataskut pois voin käyttää sitä kuin se olisi muodikas korkeavyötäröinen hame.


Lähden kirjastoon uhmaten sadetta. Uskolliset Hait ja röyhelösateenvarjo turvanani.

Löysin kappini kätköstä tällaisen röyhelötakin minkä olen joskus Ellokselta tilannut. Siihen on myös mätsäävä hame jonka käytettävyyttä ei tarvitse arvioida. Mutta tämä takki, onkohan se ihan hirveä. Olisikohan se vähemmän hirveä ilman röyhelöitä. Toisaalta pidän siitä. Toisaalta näen siinä jotain kasaria, mikä ei ole hyvä. Ainakin se on mukava, mikä vaatteissa on kuitenkin ehkä tärkeintä.

dinner+film

Tylsistyneinä lähdettiin kanssa-asujan kanssa viettämään iltaa, ei kuitenkiin dining and dancing vaan elokuva ja illallinen. Noh, lippuluukulla sanottiin, että tää on nyt täysi näytös, kolmen tunnin päästä seuraavaan on vielä muutamia vapaita paikkoja. Otettiin sitten ne paikat. Pähkäiltiin taas kerran tosi pitkään minne menisi syömään, ehkä jonnekin uuteen paikkaan. Päädyttiin siis teatterin viereiseen italialaiseen ravintolaan. Otettiin oikein viinit ja kaikkea ja ruoatkin tulivat tosi nopsasti, piti vain odotella polttavan kuuman lasagneni jäähtymistä. Siinä sitten sitä lasagnea varovasti maistelin ja puhaltelin ja huomasin, että mitä helkkeriä, tässähän on jauhelihaa. Järkytys! Sitten kun uskaltauduin tarjoilijalle huomauttamaan asiasta kiva tarjoilija sanoi tarjoavansa jälkkärin ja, että kasvislasagneni tulisi ihan kohta. Ja niin se tulikin. Ja sain vielä herkkuherkku panna cottan.



Lasagneni, kun vielä luulin sen olevan minulle.




Hurjan täyttymisen jälkeen käveltiin vähän ympäriinsä, että siellä elokuvassa jaksaisi sitten istua. Olin panostanut iltaan uudella lyhyellä mustalla takillani, minkä lyhyistä hihoista mekkoni hihansuupitsit paistoivat. Takkia pitäisi kyllä kaventaa, näytän laatikolta.

Elokuva oli tietenkin suuren suosion saavuttanut Mamma Mia. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia ajattelin sen olevan huonoin koskaan näkemäni elokuva, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Olin ihan unohtanut miten hyviä jotkut abban kappaleet ovatkaan. Tai no KAIKKI! Jopa kanssa-asuja, joka inhoaa musikaaleja piti siitä.

Tiistai, tiistai

Ensin ajattelin, että olen vain laiskotellut tänään, mutta olenkin ollut liikkeellä koko päivän. Käynyt kaikissa keskustan kaupoissa ensin etsimässä imuria ja sitten kenkätelinettä. Imuri löytyi, mutta kenkäteline ei. Nyt jo viilenneessä ilmassa toimi hyvin rusettineulepaita ja pitkä rimssuinen farkkuhame. Olen tainnut saada farkkuhameesta uuden parhaan ystäväni, sen kanssa sopii niin hyvin kaikki.



Kaupasta löytyi ihanaa uutta väriä [ainakin minun silmilleni] Mambo-langasta. Olen aiemmin karsastanut koko mamboa jostain syystä, ,mutta nyt sitä oli pakko saada. Ja siitä virkata pipo. Oli kyllä harrrmittavan vähän lankaa kerässä. Just riitti yhteen pipoon mistä tuli vielä vähän liika pieni. Olen ihan tosi tosi hidas virrkkaaja ja kade kaikille nopeille. Tein tuota Simpsonien ja Skinsien ajan. Koko ajan.

Keksin myös, että tahdon tehdä bageleita ja niiden aineksia piti käydä vielä erillisellä reissulla hakemassa. Olen haaveillut bageleista kauan. mmmmm..bagels... Ajattelen niitä arnoldsin bageleita. Niitä missä on ihan TOSI PALJON tuorejuustoa ja parmesania. mmmm. Vaivasin, kohotin, keitin ja paistoin. Täytteenä artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, salaattia ja tuorejuustoa. Unohdin ostaa sen parmesanin enkä keksinyt mitä muuta niihin laittaisin. Ehkä myös jotain raikasta voisi olla hyvä veto seuraavalla kerralla.