punamusta ja vähän harmaata

Sinä päivänä kun satoi niin kaatamalla, että tuntui kuin olisi seissyt suihkun alla päätin laittaa jalkaani kankaiset kerhotossumaiset pikkukenkäni. Ne ovat todella hauskat ja kevyet jalassa, mutta eivät tue jalkaa mitenkään ja pohjat ovat olemattoman ohuet. Voi raukkoja miten kastuivatkaan. Olen vasta nyt oppinut käyttämään yksivärisiä kenkiä ja näkemään yksinkertaisen kauniina. Aiemmin kaikessa piti olla joku juttu ja kuvioita ja monia värejä. Nehän eivät sopineet sitten minkään kanssa ja nyt hieman alettuani katsoa mitkä sopivat yhteen en osaa yhdistää kuviokenkiä mihinkään. Nämä pikkuraukat vain odottavat eteisessä sopivaa käyttöhetkeä jota ei koskaan tule.

Mutta niissä on rusetit!

Samaisena päivänä kävin eräässä kauppakeskuksessa missä yleensä en asioi ostamassa kangasta. 6e maksavasta vakosametista tulee hame. Se oli alunperin ruman vaaleanpunainen, värjäämisen jälkeen oranssihtavan keltainen. Ihana. Vielä kun jaksaisi sitten ommella ja olla huolellinen ja tarkka. Mutta siis tällä matkalla kävin myös nopeasti Lindexissä ja sieltä sain etsimäni pitkät hanskat käytettäväksi lyhythihaisen takkini kanssa. Ja mätsäävän pipon. Nämä olivat alennuksessa, pitää huomauttaa, sillä yleensä en osta kaupasta pipoja. Niitähän voi kutoa itse. Enkä yleensä lainkaan lämpene harmaalle, mutta pörröisissä asioissa se on ihan ok väri.






Niin, ne alun kengät kuvittelin voivani ujuttaa mustapunaiseen asuuni, vaikka ne ovatkin punavalkoiset. No hei, ainakin yksi väri on sama. Tässä mahtavassa otoksessa esittelen kouluun ompelemaani mekkoa. En tiedä miksi tuollaisia sanotaan, mutta idea syntyi nähtyäni kaupassa 70e maksavan nanson mekon mistä heti tietysti ajattelin, että minähän en mistään trikoopalasta maksa noin paljon. Maksaisin kyllä jos sen verran olisi yhteen mekkoon laittaa. Mutta kun ei ole niin ei kuin kangaskauppaan ja ompelemaan. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka kovin lyhyenpuoleinen mekkoni onkin. Ostin hieman pihisti kangasta ja yllätys yllätys se oli leikattu vinoon. Suunnittelen vielä toisen ompelua. Siinä olisi taskut ja vähän enemmän pituutta.

Sitä tulee vähän surulliseksi kun ajattelee miten kaikkia todella ihania ja mielenkiintoisia blogejakin sitä netti on pullollaan eikä niitä kaikkia koskaan ehdi lukea tai edes löydä. Miten helppoa on lukea sitä suosituinta, helpoten löytyvää. Olen vasta nyt löytänyt koko tämän maailman ja olen vaan niin ihmeissäni kaikesta. Miten hienoja juttuja ihmiset tekevät ja kirjoittavat. Tuntuu kuin kaikilla muilla olisi tapana viettää koneella joka päivä aikaa. Minulla ei ole sellaista, tai ainakaan mahdollisuutta sellaiseen nyt. Olen ihan ulkona kaikesta. höh.