dinner+film

Tylsistyneinä lähdettiin kanssa-asujan kanssa viettämään iltaa, ei kuitenkiin dining and dancing vaan elokuva ja illallinen. Noh, lippuluukulla sanottiin, että tää on nyt täysi näytös, kolmen tunnin päästä seuraavaan on vielä muutamia vapaita paikkoja. Otettiin sitten ne paikat. Pähkäiltiin taas kerran tosi pitkään minne menisi syömään, ehkä jonnekin uuteen paikkaan. Päädyttiin siis teatterin viereiseen italialaiseen ravintolaan. Otettiin oikein viinit ja kaikkea ja ruoatkin tulivat tosi nopsasti, piti vain odotella polttavan kuuman lasagneni jäähtymistä. Siinä sitten sitä lasagnea varovasti maistelin ja puhaltelin ja huomasin, että mitä helkkeriä, tässähän on jauhelihaa. Järkytys! Sitten kun uskaltauduin tarjoilijalle huomauttamaan asiasta kiva tarjoilija sanoi tarjoavansa jälkkärin ja, että kasvislasagneni tulisi ihan kohta. Ja niin se tulikin. Ja sain vielä herkkuherkku panna cottan.



Lasagneni, kun vielä luulin sen olevan minulle.




Hurjan täyttymisen jälkeen käveltiin vähän ympäriinsä, että siellä elokuvassa jaksaisi sitten istua. Olin panostanut iltaan uudella lyhyellä mustalla takillani, minkä lyhyistä hihoista mekkoni hihansuupitsit paistoivat. Takkia pitäisi kyllä kaventaa, näytän laatikolta.

Elokuva oli tietenkin suuren suosion saavuttanut Mamma Mia. Ensimmäiset kaksikymmentä minuuttia ajattelin sen olevan huonoin koskaan näkemäni elokuva, mutta kyllä se siitä sitten lähti. Olin ihan unohtanut miten hyviä jotkut abban kappaleet ovatkaan. Tai no KAIKKI! Jopa kanssa-asuja, joka inhoaa musikaaleja piti siitä.