Discolaukku

Mikä se sellainen laukku on mitä pidetään koko ajan hankalasti kädessä, mutta näyttää ihanalta. No sehän on discolaukku. Mulla ei ole mittään pientä laukkua jos on menossa jonnekin tanssaamaan eikä mittään mustaa ainakaan niin päätinpä sellasen sitten tehdä ja kaikista maailman vaihtoehdoista se oli sitten tämä kädessä pidettävä. Mutta tulipas hauska ja vaikka neppari irtosi heti ekalla käyttökerralla oli oli kuin Cybill Shepard Konnankoukkuja kahdelle-sarjassa. Paitsi, että siinä ei olla discossa. Muistan vain niin hyvin ne laukut.

Kenkä kuin kermakakku

Päättymätön täydellisten saappaiden metsästys

Minulla ei ole koskaan ollut saappaita.

Haluan sappaat.
Syyssaappaat.
Talvisappaat.
Niiden täytyy olla nahkaa.
Niissä ei saa olla korkoa.
Ruskeat tai mustat.
Mielellään yksinkertaiset, sillä nämä saappaat tulevat olemaan minun ainoat saappaat.
Mukavat.
Ihanat.
Eikä mielellään ihan hirveän kalliit jotta ylipäätänsä voin ostaa ne.

Yksi vaihtoehto olisi ekologiset El Naturalistat.
Tykkään niiden muotoillusta pohjasta. Niillä jaksaisi seisoa ikuisuuden.
[El Naturalista mm. edistää luonnonmateriaalien ja kasvivärien käyttöä, kierrättää materiaaleja, maksaa tuottajille reilua palkkaa, edistää paikallista osaamista ja pyrkii tekemään tuotannostaan täysin läpinäkyvän. http://www.vihreatvaatteet.com/category/vihreat-kengat/ ]


En ihan tajunnut niiden nettisivujen http://www.elnaturalista.com/ käyttöä, mutta muualta netistä löysin tällaisia saapasehdokkaita.




En mitenkään hurjasti innostu noista koristeista, mutta aika perus muuten. Näyttää mukavalta. Joo, ei ole ruskeat tai mustat, mutta näyttävät punaisina niiin hauskoilta. Jos rikas tyttö oisin niin nämä ostaisin niiden perusssaappaiden lisäksi ehdottomasti.

Neulos näyttää ihanat lämpimältä, mutta muuten en innostu siitä. Jos se ei olisi niin lällyn värinen.

Oh lala! Nämä mulle heti!!

Mittää näitä en tämän kaupungin kaupoissa ole nähnyt. Täällä on tosi pienet valikoimat ja ne on kaikki niitä kiilapohjakorkkareita mitä en kestä ja noita neulosvarsikenkiä. En tiedä minkä pankin aion ryöstää tällaset ostaakseni, mutta paras vaihtoehto olisi kyllä. Ja laatu maksaa. Joskus vain sitä ei muista ja helppoa on ottaa ne dinskon tekonahkakengät mitkä tuntuu kuin muovipussit ois jalassa ja mitkä hajoaa heti.

Vagabond. Näitä olen vähän katellut, mutta sovittaa en ole uskaltanut hurjan hinnan vuoksi. Ja siksi, että aika usein saappaat vaan ei mee mun jalkaan. Tai siis, en osaa laittaa niitä jalkaani. En osaa myöskään laittaa sellasia missä on sivussa vetoketju. Ei vaan mee.

Mutta näissä ois ihanan pitkä varsi ja just oikea väri. Musta tai ruskea. Ja kova hinta.

Lissää ihania

Äskeisen vuodatuksen kevennykseksi kuvia toisesta ihanasta naisesta jolla on paras tyyli ikinä.
Cyndi Lauper! Girls just wanna have fun.

Neuletakkihaaveita

Kävin viime lauantaina ekaa kertaa ikinä gina tricotissa. Vähän vahingossa sinne eksyin ja olihan se kuin toinen maailma verrattuna Suomen kauppoihin. Siis se lujalla soiva musiikki ja kirkkaat valot. Niiden on kai tarkoitus saada ihmiset ostamaan sillä se kauppa oli ainakin täynnä hysteerisesti vaatteita rekeiltä kiskovia asiakkaita. Itse kanssa hieman menin lankaan ja päädyin sovituskoppiin aletrikoomekon ja neuletakin kanssa. Olin todella hämmentynyt GTn vaatteiden hinnoista. Miten mikään voi olla niin halpaa? Ja heti perään ajattelin, mitä näiden tekijöille maksetaan jos nämä ovat näin halpoja. Kuinka kauan nämä vaatteet kestävät? Ja onko näiden edes tarkoitus kestää kauan?
Trikoomekko näytti päällä halvalta. Näytin siinä ihan isolta vauvalta! Mutta neuletakki oli ihastuttava. Sellainen monivärinen itsetehdyn näköinen. En tietty ostanut sitä sieltä. En kai minä nyt osta itsetehdyn näköistä neuletakkia jostain kaupasta vaan aloin heti haaveilla itse neulotusta takista. Huomautan, että olen maailman huonoin ja hitain neuloja enkä ole koskaan saanut aikaiseksi mitään pipoa tai lapasia suurempaa. Itse asiassa olen koko elämäni aikana neulonut tasan kahdet lapaset ja kahdet sukat. Siis niiden kaikkien pipojen lisäksi. Niin että kukas nyt on suuruudenhullu. Mutta eikös neulonta ole tosi rauhoittavaa ja sittenpähän olisi aina jotain tekemistä bussimatkoilla. Seuraavaksi kolmeksi vuodeksi! Mutta näin siis päätin. Aloitan ostamalla isot bambupuikot. Siitä se lähtee. Kyllä.

Muutenkin muistin taas tuosta GT kokemuksesta miksi halusin tällaisen blogin aloittaa. Halusin tuoda myös hieman sitä ekologista näkökulmaa esiin. Vaikka pidän muotiblogeista silti välillä ärrrrrsyttää ihan tosi paljon miten niissä vain ostellaan viikottain uusia vaatteita halpiskaupoista ajattelematta yhtään seuraamuksia. Ostan minäkin niistä vaatteita, mutta edes tiedostan sen olevan väärin ja yritän olla ostamatta. Silti teen tyhmiä heräteostoksia jotka päätyvät kirpputorille maattuaan ensin monta kuukautta käyttämättöminä kaapissa.

Työviiko

P1010133
Originally uploaded by rusetti

Olen kiireinen. Tai oikeastaan väsynyt. Koulussa on meneillään työssäoppimisjakso ja teen pitkiä päiviä kaksi kuukautta. Enkä oikein jaksa pukeutua mitään ompelemista varten mitenkään muuten kuin mukavasti.

Farkut ovat nyt tulleet ihan parhaiksi ystäviksi. Aamulla kun herään liian myöhään hirveässä kiireessä samalla kahvia juoden vedän vain ne ja jotain päälleni. Yleensä paidan tai mekon tai muun yläosan. Ja sit vaan pysäkille vauhdilla. Olen huonoin aamuherääjä. En vaan tajua miten jotkut heräävät viikonloppunakin aikaisin. Viime viikonloppuna nukuin molempina aamuina kahteentoista. Mut hirvee väsymys työviikosta.

Sukkahousut, voi ei!

Sukkahousut on ihan hirveitä. Ne valuu. Ne on liian lyhyitä. Ne on liian kireitä. Ne on kuumia. Ne kutittaa. Niihin tulee reikiä. Aamulla kun kiireessä löytää jotkut sukkahousut ja saa kiskottua ne jalkaan huomaa niiden olevan rikki tai liian pienet. Grrr.grrrrrrrrrrrrrrr. Ja nyt mulla on vain mustia sukkahousuja. Minne ne kaikki muut on hävinneet. No ne on tietty hajonneet tai hävinneet. Kävipä siis mahtava tuuri kun Seppälästä löysin ihanan värisiä ja ihan sopivan kokoisia sukkahousuja.Oh lala! Turkoosi, oranssi ja valkoinen! Nehän ei tietenkään näy tässä kuvassa ja olipas urpo olo kuvatessa sukkahousuja:) Vielä osta kolme, maksa kaksi. Tietenkin tunsin oloni huijatuksi maksettuani niistä 25e.





Ja sit kävin vaan nopeesti Lindexissä tai siis kävin eka etsimässä noita sukkahousuja, mutta siellähän oli suurempia kokoja vaan mustia ja suutuin ja hermostuin ja alattelin, etten tästä tyhmäkaupasta osta koskaan enään mitään mutta sitten heti näinkin ihanat farkut. Eli siis ostin ihanat farkut! Siellä sai vielä alennusta 10 juuri farkuista. Omistan kolmet housut. Yhdet ite tekemäni sammarit mitkä on sellaset rönttähousut ja kahdet farkut joista toiset on kamalat ja toiset rikki. Niin että päätös oli aika helppo. Ne on sellaset ihanat korkeavyötäröiset missä on levenevät lahkeet! vihdoinkin on taas leveälahkeisia housuja. Siellä lindexillä oli myös sen näköisiä farkkuja joita Matti Nykänen käyttää. Olen tosi tosi iloinen. Perushousut on ihan kiva juttu olla enkä oikeesti saa aikaiseksi ite tehtyä yhtään mitään housuja. Olen silti vihainen Lindexille siitä sukkahousujutusta. TOSI TÖRKEETÄ laittaa kaikki kivat värit vaan pieniin kokoihin. Varsinkin kun on pitkä niin niiden sukkahousujen täytyy ihan oikeesti olla oikean kokoiset tai ne jää mulla polveen asti.

Ai niin

Tämä on ai niin-postaus eli mitä ihan unohdin. Löysin ihan omasta kaapista mekon mitä en oikeen koskaan ole pitänyt ja sehän olikin ihan ihana. Varsinkin vyön kanssa. Rakastan vyötä.
Kummituskuva karmivalla sumunaamalla:)

Ai niin toinen juttu, että miksei kaupoissa voi olla mulle saappaita. Sellaisia missä ei olisi korkoa ja mitkä mahtuisivat siitä varresta jalkaan. Kaikissa on korko. Ärsyttää ihan kun tollanen muoti on tungettu Suomen liukkaille pakkastalville. Yhdet aika ihanat saappaat mitkä meni jalkaan ja missä ei ollut korkoa oli aleksilla. Kokeilin niitä yksi päivä ja nyt niitä ei enään ollut siellä!!!! Ne taisi olla liian kalliit kyllä. Mutta jos kerrankin olisi ollut hyvät niin olisi voinut maksaakin. grr.grrrrr.

Värit takaisin

Tällä viikolla olen vain ollut koulussa ja kotona koomassa katsonut BBtä. Mahtavaa kun tulee televisiosta kunnon viihdettä, mutta harmi kun se tulee niin myöhään. Olen todella aamu-uninen ja seitsemän aamut ovat vaikeita. Muutamana aamuna jäinkin kellon soitua vielä pariksi tunniksi sänkyyn nukkumaan torkkuherätyksellä. Se on aina tosi viisas ratkaisu kun se kello soi kymmenen minuutin välein niin siinähän saa niiin hyvin nukuttua. On ollut ehkä vähän rankka viikko ja niinpä aion tänään chillata kotona toipuakseni siitä. Mulla on lehtiä ja fetasalaattia. Tai se salaatti on vasta kun jaksan tehdä sen. Ei oo elokuvaa kun Who's that girlkin tuli katsottua jo viime perjantaina. Oli se vaan hyvä!

Tällä viikolla on leikitty draaattista ja ehkä vähän espanjalaishenkistä ja sitten oltu ihan vain minä värikkäissä vaatteissa. Välillä yritän liikaa olla tyylikäs unohtaen millainen oikeasti olen. Siis sellainen värikäs.

Ghost of Christmas Past tai suomeksi kummituskuvia nämä tällaiset hämyiset esittelevät, että minulla on vyö. Olen löytänyt vyöt. Olen trendikäs.

Teen nyt tällaisen ekaa kertaa ikinä.

Takki: Lindex

Hame: Nanso

Huivi: Kirpputori [mut tiedän et se on alunperin Only]

Kengät: Apple Green

Laukku: Marimekko

eikun siis, pitäiskö siinä lukea että minkä merkkisiä ne on vai mistä ne on ostettu?

Halusin vaan kokeilla kun kerrankin tiedän kaikista. Ihan kauheeta jos alan tehdä tuota ja mulle selviää mun kaikkien vaatteiden olevan Lindexistä ja Seppälästä. No niin ne onkin!! Enkä ees voi valehdella, että ne on kirpparilta tai joo oon ite tehnyt. Huonoihminen olo. yhyyyy.

Nyt toivuin siitä. Nämä ovat yhdeltä matkalta koululta bussipysäkille kun ei satanut.

Ja mun takissa on ihana tasku. Niitä on yhteensä kaksi.

I laavs kelly!

En seuraa muotia oikeastaan lainkaan. En osta mitään muotilehtiä enkä lue netin muotisivuja. No paitsi muotiblogeja, mutta niissä on aina sen kirjoittajan persoona mikä kiinnostaa eikä pelkät muotikuvat. Enkä myöskään ihaile julkkisten pukeutumista. En edes tiedä miten ne pukeutuvat kun en lue lehtiä missä olisi kuvia niistä. Enkä edes tiedä mikä joku sienna miller on. Vai onkohan se jo ihan out ja minä vaan monta vuotta jäljessä?Enkä koskaan tajunnut miksi sitä jennifer anistonia pidettiin niin mahtavana pukeutujana. Eikö sillä ole aina jotain tylsää beigeä.
Minä katson televisiota ja siellä näkyviä saatan ihailla. Ja elokuvien hahmoja.

Kelly Osbourne. Oooh. Se on vain niin kaunis.

punamusta ja vähän harmaata

Sinä päivänä kun satoi niin kaatamalla, että tuntui kuin olisi seissyt suihkun alla päätin laittaa jalkaani kankaiset kerhotossumaiset pikkukenkäni. Ne ovat todella hauskat ja kevyet jalassa, mutta eivät tue jalkaa mitenkään ja pohjat ovat olemattoman ohuet. Voi raukkoja miten kastuivatkaan. Olen vasta nyt oppinut käyttämään yksivärisiä kenkiä ja näkemään yksinkertaisen kauniina. Aiemmin kaikessa piti olla joku juttu ja kuvioita ja monia värejä. Nehän eivät sopineet sitten minkään kanssa ja nyt hieman alettuani katsoa mitkä sopivat yhteen en osaa yhdistää kuviokenkiä mihinkään. Nämä pikkuraukat vain odottavat eteisessä sopivaa käyttöhetkeä jota ei koskaan tule.

Mutta niissä on rusetit!

Samaisena päivänä kävin eräässä kauppakeskuksessa missä yleensä en asioi ostamassa kangasta. 6e maksavasta vakosametista tulee hame. Se oli alunperin ruman vaaleanpunainen, värjäämisen jälkeen oranssihtavan keltainen. Ihana. Vielä kun jaksaisi sitten ommella ja olla huolellinen ja tarkka. Mutta siis tällä matkalla kävin myös nopeasti Lindexissä ja sieltä sain etsimäni pitkät hanskat käytettäväksi lyhythihaisen takkini kanssa. Ja mätsäävän pipon. Nämä olivat alennuksessa, pitää huomauttaa, sillä yleensä en osta kaupasta pipoja. Niitähän voi kutoa itse. Enkä yleensä lainkaan lämpene harmaalle, mutta pörröisissä asioissa se on ihan ok väri.






Niin, ne alun kengät kuvittelin voivani ujuttaa mustapunaiseen asuuni, vaikka ne ovatkin punavalkoiset. No hei, ainakin yksi väri on sama. Tässä mahtavassa otoksessa esittelen kouluun ompelemaani mekkoa. En tiedä miksi tuollaisia sanotaan, mutta idea syntyi nähtyäni kaupassa 70e maksavan nanson mekon mistä heti tietysti ajattelin, että minähän en mistään trikoopalasta maksa noin paljon. Maksaisin kyllä jos sen verran olisi yhteen mekkoon laittaa. Mutta kun ei ole niin ei kuin kangaskauppaan ja ompelemaan. Olen tosi tyytyväinen tulokseen, vaikka kovin lyhyenpuoleinen mekkoni onkin. Ostin hieman pihisti kangasta ja yllätys yllätys se oli leikattu vinoon. Suunnittelen vielä toisen ompelua. Siinä olisi taskut ja vähän enemmän pituutta.

Sitä tulee vähän surulliseksi kun ajattelee miten kaikkia todella ihania ja mielenkiintoisia blogejakin sitä netti on pullollaan eikä niitä kaikkia koskaan ehdi lukea tai edes löydä. Miten helppoa on lukea sitä suosituinta, helpoten löytyvää. Olen vasta nyt löytänyt koko tämän maailman ja olen vaan niin ihmeissäni kaikesta. Miten hienoja juttuja ihmiset tekevät ja kirjoittavat. Tuntuu kuin kaikilla muilla olisi tapana viettää koneella joka päivä aikaa. Minulla ei ole sellaista, tai ainakaan mahdollisuutta sellaiseen nyt. Olen ihan ulkona kaikesta. höh.

Postimyynti

No niin, no niin enhän mä nyt tietenkään jättänyt tilaamatta mitään Ellokselta kun ne niiin aneli ja lähetti niitä alennuslappujaan mulle. Vaikka tiedän, että elloksen tuotteet on tosi huonolaatuisia ja että en koskaan käytä niitä. [yksi tilaamani mekko kutistui pesussa pituudessa n. 20cm ja parin pesun jälkeen haalistui tosi rumaksi]Neuletakit näyttää vain niin hyviltä niissä kuvastoissa. Tämä ihanuus maksoi vielä melkein 50e! Tiesin sitä tilatessani ettei ole mitään järkeä maksaa 50e akryylineuleesta mikä menee huonoksi ensimmäisessä pesussa. Mutta se on niin kaunis!

Todellisuudessa neule paljastuikin ihan hirveäksi. Olin eka lukenut värin väärin kaneli eikä kameli. Kaneli, mikä ihana väri. Kameli, no ei edes minkään kamelin värinen. Neulos oli paksua ja halvan näköistä. Näytin ihan bodarilta. Takaisin!Maailman söpöin takki. Ihanat napit! Ihanat kaulukset! Alennuksessa postikuluineen 40e!En kestä vieläkään ajatella sitä, sillä lähetin tämän ihanuuden myös takaisin. Se oli ihana, se oli täydellinen päällä. Se oli kaunis. Mutta kerrankin ajattelin järkevästi. Tarvitsenko minä uutta takkia? En tarvitse. Noh, näistä pettymyksistä selvitäkseni siirryin postimyyntisivuille minkä tuotteet eivät koskaan petä. CDON.COM.

Mekkoja!

Pidän kovin kovin paljon kaikista menneisyydenajan jutuista. Kaikista 60-ja70-luvun jutuista. Kaikista isoista kukkakuvioista joista tulee mieleen lapsuudenkoti. Meillä ainakin oli 80-luvulla vielä kaikki 70-luvun isokukkaiset verhot. Ja kun katsoo vanhoja valokuvia missä omat vanhemmat ovat kaikissa menneisyydenajan vaatteissa. Se on niin kodikasta.
Tykkään paljon mekoista. Niitä on aika monia jo tuolla kaapissa. Harmi kun ne kaikki ovat maailman inhointa kangasta mikä on aina kuumakuuma päällä. Mutta ne ovat kauniita.

Kävin vähän kirpparilla

En ole sellaisen kauhean kuluttamisen kannalla. Siis oikeastaan lainkaan. Yritän olla ostamatta vaatteita halpispaikoista ja olla tosi ekohippi kaikin tavoin. Kengät on pakko ostaa kaupasta kun ei mun jalalle mikään sovi kirpputorilta kun ne on niin pieniä kaikki. Mutta varsinkin laukut on asia mitä en kaupasta oikein osta kun kirpputorit on täynnä kaikkia ihania. Paitsi ite nyt tietty teen laukkuja, mutta se onkin sellasta itsensä kehittämistä. Mutta siis siitä, että sellanen kauhea uuden saaminen ja kuluttaminen on paha paha asia paitsi jos sen tekee kirpparilla. Kun sitten jos huomaa ettei tulekaan käytettyä niin sen voi ite myydä kirpparilla eteenpäin. Eli kävin taas ja löysin taas.




Nahkapalalaukku! Se on just sellanen syksy ja kun on tuollainen salkkumallinen niin sinne mahtuukin esim kynät ja paperit. En osaa vielä ihan olla sen kanssa, on tosi virallinen olo.




Purkit! Rakastan purkkeja ja niitä onkin jo ihan tosi paljon. Mutta nää onkin erikoispurkkeja kun en on käytännöllisiä eli isoja ja läpinäkyviä. Tykkään laittaa jauhot ja makaroonit purkkeihin kun muuten ne on pisin lattioita. Tykkään myös tuosta kukkakuviosta tosi paljon. Mulla on sellainen hämärä kannellinen laatikko mikä on samaa sarjaa. En ihan tiedä mitä siellä kuuluisi säilyttää niin pidän siellä koruja.





Nää ei oo kirpparilta vaan torilta. Kun kuljin kukkakimppu kädessä kotiin oli pakko vaan hymyillä kun oli niin hauskaa kun oli kukkia.

Ruskean sametin syksy osa 1

Kyllä se niin vaan on, että vakosametti kuuluu syksyyn. Ruskea sellainen. Tai keltainen. Tai oranssi. mmmmmm. Sitten voi maastoutua putoaviin lehtiin. En tiedä ikinä kyllä oikein näe niitä putoavia lehtiä kun liikun niin keskustassa. Tuntuu hassulta, että muka Suomessa voisi asua niin kaupungissa, että vuodenajat menevät melkein ohi, mutta kyllä se niin on. Kun on kaikki katulämmitykset ja muut älytömyydet. Mutta siitä katulämmityksestä nyt siihen ruskeaan samettiin ja syksyyn. Aamulla hauskuutin itseäni taas kerran leikkimällä ajatuksella, että oikeasti käyttäisin tätä samettilippistä joskus. Aina välillä keksin sen olevan maailman ihanin ja käytän sitä kolme päivää. Se on niin hankala asetella aina peilin edessä ja jää usein töröttämään hassusti. Mutta se on isäni vanha ja ihana siksi.




Sen sijaan alan taas käyttämään helmiä. En koskaan jaksa. Ne jäävät niskahiuksiin kiinni ja menevät paidan kaula-aukosta sisään. Mutta ehkä nyt. Ja tänään jaksoin.




Uusi samettihame. Se uusi samettihame edellisviikolta. Ihana! Paitsi sen kangas haisee vähän bensalta! HUi! Ja se jää vähän kiinni sukkahousuihin. Mutta se voi johtua vain minusta. Tuntuu usein, että olen se ainoa jolle sellaisia tapahtuu. Hame jää kiinni sukkahousuihin, sukkahousut valuvat, hame nousee, hame jää laukkuun kiinni, nousee ja huomaan sen vasta pitkän ajan päästä. Tuulee ja etuhiukset ovat pystyssä sillä tavalla mikä oli muotia vuonna -91.

Tämä kuva on oudon sumea, huomaan nyt. Inhoan vähän huonoja kuvia, mutta ajattelen näiden mun kuvien olevan vain herttaisia kun ne on niin epäselviä. Tässä ei edes näy kunnolla liivi missä on KIMALLUSTA. Ja tuo laukku on eilinen uusi ystävä. Mutta siitä lissää sitten joskus.

On kyllä sillai vähän tyhmät kelit vielä, että aamulla on kylmä ja päivällä tuntuu sulavan sukkahousuihinsa ja takkiin. Koska tulee se villatakki ja kaulahuiviaika?

Olen reipas

Ihana kotiviikonloppu. Olen ihan hirveä kotikissa nykyisin. Olin vain ja luin ihania kirjoja. Ihan kolme kappaletta. Lauantai iltana katsoin ystävän kanssa kauhuelokuvia ja haettiin sateessa pitsaa. On vaan niin jännää hakea pitsaa jostain. Tuijotettiin videovuokraamossa elokuvien kansia tunti kunnes valittiin Black Sheep. Oli ihan hauska elokuva. Yleensä tykkään sellaisista missä on kummituksia sillä kummitukset ovat kaikkein pelottavampia.

Sunnuntaina lähdin toisen ystävän kanssa kirpputorille ja kahville. Kirpputorikierros oli pettymys kun mitään ei löytynyt. Kitistiin vaan kalliista hinnoista. En koskaan kehtaisi pyytää mistään mekosa 25e kirpparilla. Kun siellä ois niinkun tarkotus se, että kierrätetään ja ihmiset vois ostaakin niitä. Olin vihdoinkin viime viikolla saanut lyhennettyä joskus muinoin kotoa vintistä löytämäni ruutuhameen ja siitä tuli ihan mahtava. Se on oikeasti matkustanut mukana kangaslaatikoissa viisi vuotta enkä mittään ole jaksanut tehdä. Ah, koulutyttöhame. Olisin pienenä aina halunnut olla sisäoppilaitoksessa kun kaikissa kirjoissa se aina kuulosti niin hauskalta.




En jaksanut yrittää poistaa noita rojuja tuolta taustalta. Täällä asunnossa ei ole yhtään neutraalia kuvauspaikkaa missä ei takana olisi jotain. Kaikkialla on huonekaluja tai seinällä jotain. Ja nyt joku voi tietää kuka olen. Tyhmää.

Mutta siis siitä sunnuntaista, että vaikka kirpputori oli tyhmä niin kahvi oli hyvää ja kakku erityisen hyvää. Nam.